Jorvikin villihevonen

Ammoisina aikoina ennen ihmisten saapumista Jorvikin saarta hallitsivat villit ja alkukantaiset hevoset, jotka kukoistivat kesyttömässä luonnossa ja saivat voimansa pandorialaisesta energiasta. Nykyään nämä hevoset tunnetaan Jorvikin villihevosina.

Toisin kuin metsiin karanneet villiintyneet hevoset, Jorvikin villihevoset eivät ole koskaan antaneet ihmisten jalostaa itseään: ne ovat vapaan luonnon olentoja, jotka vahtivat valppaina vaaroja ja ovat valmiina puolustamaan laumaansa.

Vaikka Jorvikin villihevonen onkin kasvissyöjä, se on silti metsien valtias. Hevosten suonissa virtaava pandorialainen energia saa muut eläimet kohtelemaan niitä mitä suurimmalla kunnioituksella. Jo muinaiset tietäjät totesivat, että Jorvikin saarella ei elä Jorvikin villihevosta rohkeampaa olentoa.

Jorvikin villihevoset seurustelevat muiden kanssa eri tavalla kuin useimmat muut hevoset. Ne ovat tarkkaavaisia olentoja, jotka tunnistavat henkilön oman auran. Ne onnekkaat, jotka ovat luoneet tunnesiteen Jorvikin villihevosen kanssa, ovat kuvailleet hevosia sosiaalisiksi olennoiksi, joiden todellinen upeus tulee näkyviin niiden ollessa ystäviensä seurassa – olivatpa nämä sitten mitä lajia tai kokoa hyvänsä.

Jorvikin villihevosten epätavallisen paksu turkki suojaa niitä säässä kuin säässä ja niiden hurmaavat korvakarvat auttavat hevosta kuulemaan pitkienkin matkojen päästä, sillä ne voimistavat metsästä kantautuvia ääniä.

Jorvikin villihevosten karvoituksen väri on yleensä varsin tavallinen (kuten vaikkapa täplikäs voikko, tummasävyinen päistärikko tai ruunikko), mutta harvat ja valitut hevoset voivat olla siunattuja hehkuvansinisellä tai leiskuvanoranssilla harjalla. Nämä värit ovat merkki siitä, että hevoset ovat asustaneet alueilla, joilla on kosolti voimakasta taikaenergiaa.

Erikoisliike: käy makuulle ja nouse ylös.

Erityinen askellaji: mezair.